pala eedeniä
tummansinistä unta nukkuvien unissakävelevien pilvilaumojen alla
kultaisten omenapuiden latvoissa satakielet välittää lauluja kaukaisista galakseista
paikkaa ympäröi vanha musta teräsaita
kuin maassa mätänevien hedelmien hautausmaan rajoiksi

maa nielee viime syksyn lehtiä
violettia vihreää sinistä kullankeltaista
tämä pala joka paratiisista on jäljellä
vaihtaa aamulla paikkaansa
leijailemalla sumun ja kasteen matkassa
nukuttuaan ensin täyden vatsan aiheuttamat oudot painajaiset

metsässä kevään viimeisten lumien alla
kivipaasi jossa on vuosiluku kultakirjaimin
jotain 1600-lukua en muista tarkkaan
sen alla on käytävä katakombeihin
kuolleitten aliseen maailmaan
jossa valkopukuiset kalpeaihoiset
pitävät messuaan